Suoran ja välillisen rahoittamisen kielto
Asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 soveltamisesta viime vuosina saatujen kokemusten perusteella Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaava viranomainen (vastuuviranomainen) pyrkii antamaan Euroopan tason poliittisille puolueille ja Euroopan tason poliittisille säätiöille ohjeita. Ohjeet eivät ole tyhjentäviä. Vastuuviranomaisen antamat ohjeet eivät vaikuta asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 välittömästi sitovaan luonteeseen. Näitä ohjeita myös mukautetaan edelleen, kun kokemusta kertyy ja/tai kun lainsäädäntökehys muuttuu.
Activities of associated entities of a European political party
- The Authority recalls that Article 22(1) of Regulation (EU, Euratom) No 1141/2014 is relevant also to activities carried out by European-level associated entities which receive financial support from a European political party.
- Article 22(1) of Regulation (EU, Euratom) No 1141/2014 does not prohibit joint activities by a European political party's associated entities with member parties or the latter's associated entities.
- However, the provision requires a European political party to ensure that in case of joint activities of its associated entities with member parties or the latter's associated entities, the co-financing rate reflects a number of factors linked to the context and the content of the event in question (see above). More particularly, the following factors have to be taken into account:
- visibility of the European political party or its European associated entity;
- level of ownership of the event by the European political party's associated entity; and
- the co-financing share by the European political party's associated entity has to be proportionate to its visibility and level of ownership as compared to that of the member party or the latter's associated entity.
Yhteiset toimet
- Euroopan tason poliittisten puolueiden tai Euroopan tason poliittisten säätiöiden yhteisiä toimia kansallisen tason kumppaneiden kanssa ei varsinaisesti kielletä asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1141/2014. Varsinkin kansallisen kumppanin käynnistämä yleisöviestintä Euroopan tason poliittisen puolueen tai säätiön toimien edistämiseksi voi olla tehokas keino herättää kiinnostusta Euroopan tason politiikkaan ja poliittisiin kysymyksiin. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 22 artiklassa vahvistettuja rahoituksen käyttöä koskevia kieltoja on kuitenkin noudatettava poikkeuksetta.
- Jos Euroopan tason poliittinen puolue toteuttaa toimen yhdessä toisen poliittisen puolueen, erityisesti kansallisen tason puolueen, kanssa ja Euroopan tason poliittisen puolueen osuus toimen rahoituksesta on suhteettoman suuri, se saatetaan katsoa asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 22 artiklan 1 kohdassa kielletyksi välilliseksi rahoittamiseksi.
- Jos Euroopan tason poliittinen säätiö toteuttaa toimen yhdessä poliittisen puolueen tai toisen säätiön kanssa ja Euroopan tason poliittisen säätiön osuus toimen rahoituksesta on suhteettoman suuri, se saatetaan katsoa asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 22 artiklan 2 kohdassa kielletyksi välilliseksi rahoittamiseksi.
- Jotta voidaan arvioida, onko kansallisen tason puoluetta tai säätiötä rahoitettu välillisesti säännöksessä tarkoitetulla tavalla, on huomioitava useita tekijöitä ja vastattava erityisesti seuraaviin kysymyksiin:
- Onko Euroopan tason poliittisen puolueen/säätiön näkyvyys ollut jatkuvaa?
- Missä määrin vastuu toimesta on Euroopan tason poliittisella puolueella tai säätiöllä verrattuna kansallisen tason puolueeseen tai säätiöön? Tämän kysymyksen arvioinnissa olennaisia seikkoja ovat toimen yleiset olosuhteet, sen laajuus, sisältö, tavoitteet, kohderyhmä(t), vaikuttimet ja toimen mahdollinen merkitys kansallisen tason puolueen menestykselle kansallisissa vaaleissa (katso myös MENL v. Euroopan parlamentti, T-829/16, tuomion 83 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- Vastaako Euroopan tason poliittisen puolueen/säätiön osuus rahoituksesta Euroopan tason poliittisen puolueen/säätiön tosiasiallista osallistumista toimeen verrattuna kansallisen tason puolueen osallistumiseen (katso myös MENL v. Euroopan parlamentti, T-829/16, tuomion 89 kohta)?
Ehdokas
- Asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 22 artiklan 1 kohdan perusteella on arvioitava tapauskohtaisesti, onko 'ehdokas' saanut Euroopan tason poliittiselta puolueelta suoraa tai välillistä rahoitusta.
- Määritettäessä, katsotaanko henkilö 'ehdokkaaksi', käytetään seuraavia kriteereitä:
- onko perusteltua syytä katsoa erityisesti julkisten lausuntojen perusteella sekä kyseisessä puolueessa ja/tai jäsenvaltiossa käynnissä olevan ehdokasasetteluprosessin perusteella, että kyseinen henkilö on ehdokkaana vaaleissa sillä hetkellä, kun hän osallistuu Euroopan tason poliittisen puolueen johonkin toimintaan; ja
- kuinka kaukana vaalit ja toiminta, johon kyseinen henkilö osallistuu, ovat ajallisesti toisistaan.
- Kun on kyse vaalien jälkeisestä toiminnasta, henkilöt, jotka ovat aiemmin olleet ehdolla tehtävään, johon valitaan vaaleilla, (riippumatta siitä, ovatko he tulleet valituiksi), eivät edellä esitettyjen kriteerien perusteella ole enää asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja 'ehdokkaita', paitsi jos he ovat siihen mennessä asettuneet uudelleen ehdolle samaan tehtävään tai ovat ehdolla toiseen tehtävään, johon valitaan vaaleilla.
- On syytä muistaa, että vaikka henkilö ei olisikaan 'ehdokas' toiminnan tapahtumishetkellä, asetuksen 22 artiklan 1 kohtaa saatetaan soveltaa muista syistä, esimerkiksi siitä syystä, että jonkin jäsenpuolueen (jo) vaaleilla valittu edustaja tarjoaa Euroopan tason poliittisen puolueen maksaman toiminnan yhteydessä näkyvyyttä ja sisältöä kyseiselle jäsenpuolueelle Euroopan tason poliittisen puolueen kustantamana (ks. edellä olevat yleiset ohjeet tällaisesta yhteisestä toiminnasta).
· Välillisestä rahoituksesta on kyse tapauksissa, joissa kansallinen poliittinen puolue tai ehdokas saa taloudellista etua esimerkiksi, kun se välttyy kustannuksilta, jotka sen olisi tullut kantaa, vaikka varoja ei olekaan siirretty suoraan (MENL v. parlamentti, T-829/16; ADDE v. parlamentti, T-48/17).
· Arvioidessaan, onko kyseessä välillinen rahoitus, vastuuviranomainen käyttää useita eri tekijöitä, joita ovat esimerkiksi rahoitetun toimenpiteen sisältö sekä maantieteelliset ja ajalliset seikat (ks. MENL v. parlamentti, T-829/16 ja ADDE v. parlamentti, T-48/17).
· Välillisen rahoituksen olemassaolon osoittamiseksi riittää, että tukeudutaan "riittävän konkreettisiin, täsmällisiin ja yhtäpitäviin seikkoihin" (ACRE v. parlamentti, T-107/19).